tiistai 22. syyskuuta 2015

Uusi reissu edessä!

Jos Uuden-Seelannin reissumme kiinnosti, niin tervetuloa mukaan seuraamaan uutta blogiani "Campervanilla pallon toisella puolella" täällä. Lähdemme reissuun lokakuun alussa 2015.

perjantai 7. syyskuuta 2012

8.1-10.1.10 Kotimatka


Perjantai:

Tilaamamme taksi hakee meidät aamulla kuudelta hotellista. Lentomme lähtee kohti Hong Kongia. Pitkä lentomatka sujuu taas nukkuen ja leffoja katsellen. Onneksi koneisiin on saatu uusia leffoja viime kerrasta.

Perillä Hong Kongissa päätämme kokeilla matkustaa hotellille metrolla (meillä on sama hotelli kuin menomatkalla). Ostamme tiskiltä liput ja hyppäämme metroon. Kowloonin asemalla jäämme pois ja seuraamme ohjeita, joissa käsketään pyytämään tiskiltä bussiliput, joiden kanssa toiselle tiskille, josta ohjataan oikeaan bussiin, joka vie meidät hotellin ovelle.

Hotellihuoneessa haistelemme ilmaa ja menemme heti takaisin alakertaan pyytämään savutonta huonetta. Onneksi sellainen löytyy. Lähdemme hetkeksi kiertämään ulos Hong Kongin iltaan ja syömään halpaa mäkkiruokaa. Sisäinen kello on aivan sekaisin. Kun Hong Kongissa on klo 19, niin Uudessa-Seelannissa jo puoliyö. Eli tiedossa on pitkä yö, kun aamulla ei ole edes tarvetta herätä aikaisin. Seuraava pitkä lentomme on vasta illalla Pariisiin.



Lauantai ja Sunnuntai:

Syömme aamupalan hotelllilla. Lähdemme ulos ja ostamme metrokortit, Turist Travel Pass, joilla pääsee kulkemaan vapaasti. Kierrämme muutamassa kauppakeskuksessa tappamassa aikaa. On jo kova koti-ikävä.

Ostamillamme metrokorteilla ei pääse lentokentälle asti, joten kun on aika jättää Hong Kong taakse, matkaamme viimeiselle mahdolliselle pysäkille, josta sitten ostamme uudet liput.

Edessä on taas yksi pitkä lento Pariisiin. Lento sujuu kuten edellisetkin, ja vaihdamme konetta kohti Helsinkiä.

Kotiin saavumme sunnuntaina aamupäivällä. Helsingissä on kova pakkanen ja lunta metritolkulla. Matkalaukkuja ei näy; koko koneen matkalaukut ovat jääneet Pariisiin. Ei auta muu kuin lähteä ilman niitä kotiin.

Kotona menemme pitkästä aikaan saunaan ja nukkumaan jo alkuillasta. Aamulla on taas työpäivä.



Matkan jälkeen:

Ensimmäiset päivät töissä olivat aika vaikeita. Aikaeroväsymys tähän suuntaan oli paljon pahempi kuin toiseen suuntaan. Muutama päivä kului niin, että illalla alkoi väsyttää jo aikaisin ja aamulla tuli herättyä itsestään jo aamuyöstä.

Matkan aikana otimme valokuvia ihan mielettömän määrän; suunnilleen 10000. Meni muutama viikko ennen kuin saimme kaikki kuvat käytyä läpi ja jaoteltua. Noin puolet kuvista jouti roskakoriin.

Ajokilometrejä keräsimme koko matkan aikana 5580 km. Matkan budjettikin 10000 e alittui.

Yleisesti jäi sellainen mielikuva, että pidimme enemmän eteläsaaresta. Siellä oli vähemmän ihmisiä sekä enemmän erilaisia luonnon nähtävyyksiä. Kun ehdimme pohjoissaarelle, paikallisten kesälomat olivat alkaneet, joka varmasti lisäsi ihmisten määrää ulkona. Tuntui myös siltä, että pohjoissaarella tuli enemmän ajettua pisteestä A pisteeseen B, koska matkan varrella ei vaan ollut mitään nähtävää.

Paljon jäi kuitenkin vielä näkemättä, ja ihan varmasti lähdemme joskus vielä uudestaan autoilemaan Uuteen-Seelantiin.

7.1.10 torstai, Auckland


Huomenna alkaa kotimatka. Lomamme alkaa olla lopussa. Mahtavaa on ollut viettää kolmisen viikkoa kierrellen autolla Uudessa-Seelannissa.

Aamupäivän tutustumme kaupunkiin lämpöisessä auringonpaisteessa. Käymme kiertelemässä Maritime Museossa rannalla. Tässä museossa saisi hyvin kulutettua puoli päivää, mutta loputtomasti ei ole aikaa ihailla Maorien sekä Eurooppalaisten tulijoiden merenkulun historiaa, koska on aika haukata jotain syötävää, jotta ehdimme purjehdusretkelle.



Pikaisen Subway-patongin jälkeen menemme rannalle odottelemaan retken alkua. Oppaat jakavat meidät kahteen ryhmään. Yllättävän paljon halukkaita on tulossa kyytiin. Kaikki kassit jätetään lukollisiin arkkuihin laiturille ja puemme päälle paukkuliivit. Lähdemme laiturista ja pääsemme ihailemaan Aucklandia mereltä käsin.



Retki kestää yhteensä kolmisen tuntia. Aluksi 5-henkinen miehistö opastaa kuinka 40-jalkaista America´s Cup-venettä purjehditaan. Teemme pari pientä lenkkiä harjoitusmielessä. Sitten aloitamme toisen veneen kanssa kilpailun. Kisaamme radalla kaksi kertaa, ja meidän vene voittaa molemmilla kerroilla. Kaikki halukkaat pääsevät vinsseihin pyörittämään voimiensa edestä ja ohjaamaan ruorilla.




Kokemus on aivan mahtava, ehdottomasti rahansa arvoinen. Veneen vauhti on aivan toista luokkaa kuin meidän omalla 32-jalkaisella. Eikä tällaista venettä saisi yksin liikkumaan mihinkään. Hauskinta on se, että tällainen purjehdusretki maksaa suunnilleen yhtä paljon kuin yksi benji-hyppy.

Aika menee nopeasti ja pian on aika palata takaisin rantaan.



Illalla käymme viimeisen illan kunniaksi syömässä hyvin Tony´s Restaurantissa. Sitten ajoissa nukkumaan, koska aamulla on aikainen herätys ja lähtö kohti lentokenttää. Pyydämme respan tilaamaan taksin meille kuudeksi.

6.1.10 keskiviikko, Paihia - Auckland


Viimeinen päivä vuokra-autolla ja koko matkakin alkaa olla lopussa. Lähdemme Paihista kohti Aucklandia auringonpaisteessa. Tarkoitus on taas etsiä eri reitti, kuin mitä ajoimme pohjoiseen.

Ajamme tietä 11 etelään Kawakawaan, jossa pysähdymme ihmettelemään Hundertwasser's Toilets-nimistä paikkaa. Se todellakin on vessa. Yleinen vessa pienessä kaupungissa, jonka eräs herra on tehnyt tunnetuksi taideteokseksi erivärisillä keramiikkalaatoilla. Tämä nähtävyys on äkkiä nähty ja jatkamme matkaa etelään Whangarein läpi ja sitten vasemmalle ykköstietä kohti Waipua. Sieltä teemme pienen koukkauksen pois päätieltä ja käymme katsomassa millainen on Langs Beach itärannikolla. Meressä on nuoria miehiä uimassa selvästi harjoittelumielessä.



Jatkamme rannalta edelleen samaa pikkutietä kunnes pääsemme taas takaisin tielle 1. Wellsfordin kohdalla valitsemme tie 16 kohti Tauhoa. Vähän ennen Tauhoaa tien oikealla puolella on Lookout, josta näkee Kairapa Harbouriin lännessä.



Seuraava pysähdyspaikkamme on Helensville, jossa käymme virkistäytymässä leipomon antimilla. Sitten ajamme Kumeuun, jossa päätämme poistua tieltä 16 ja lähteä etelään kohti Waitakerea. Alkaa olla keskipäivä. Waitakeresta valitsemme Scenic road-nimisen tien.

Etelämpämä on Waitakere Ranges, jossa pysähdymme Fairy Fallsin parkkipaikalla, mutta putoukselle on 45 minuutin matka suuntaansa ja sattumalta samaan aikaan parkkipaikalla on poliisi selvittämässä varkautta, kun jonkun turistin autosta on viety tavaraa, niin jatkamme matkaa.

Tie on taas mukavan mutkaista metsässä ja kohta pääsemme näköalapaikalle, josta on näkymä Aucklandin kaupunkiin. Korkea Sky Tower näkyy kauas.



Täällä lähellä Aucklandia tien ympärillä näyttää olevan isoja lukaali-asuntoja pilvin pimein metsäisillä tonteilla.

Lopulta päädymme eteläkautta Aucklandiin, miljoonakaupunkiin. Onneksi meillä on tarkka kartta, jolla löydämme hotellin ja sen jälkeen on aika viedä auto Budgetille Beach Roadille.

Loppupäivän kulutamme kiertelemällä keskustaa. Käymme tutustumassa Sky Toweriin ja ihailemassa näköaloja korkealta.




Pysähdymme katselemaan isoja America´s Cup-veneitä rannalla. Matkan aikana on vilkkunut mielessä mahdollisuus osallistua purjehdusretkelle ja niinpä varaamme retken huomiseksi katukojusta. Pääsemme kokeilemaan miltä tuntuu olla 40 jalkaisen America´s Cup-veneen kyydissä. Valitsemme match racing-retken, eli kaksi samanlaista venettä kisaa toisiaan vastaan miehistön koostuessa suurimmaksi osaksi maksavista asiakkaista. Retkeen sisältyy pääsylippu Maritime museoon, jonne pitää huomenna ehtiä kiertämään aamupäivällä.

Hotellihuoneessa huomaamme, että telkkari ei toimi, niin saamme vaihtaa huonetta. Kummallinen ikkunaton invahuone, mutta kelpaa meille kyllä hyvin.

Ajokilometrit: 2625-2930km = 305km. Ajoaika: 7.15-13.30.

Koko matkan ajokilometrit yhteensä: Eteläsaari: 2650km  + Pohjoissaari: 2930km = 5580km.

5.1.10 tiistai, Paihia - Cape Reinga - Paihia


Tänä aamuna paistaa aurinko. Twin Coast Discovery-tie vie meitä taas kohti pohjoista. Päämääränämme on tänään käydä pohjoiskärjen Cape Reingassa asti.

Pysähdymme aluksi Kerikerissä tutustumassa Rewa's Villageen, joka virallisesti ei näin aikaisin aamulla ole auki, mutta after hour-sivuportista pääsee kuitenkin tutustumaan paikkaan, ja lippaaseen toivotaan käynnistä rahaa. Kierrämme pienen rekonstruoidun Maori-kylän läpi; näemme ruohosta tehtyjä mökkejä, puisen kanootin eli Wakan ja puutarhan.



Toisella puolella rantaa sijaitsee Stone Store, Mission House sekä St. James Church. Stone Store on eurooppalaisten rakentama vanhin kivitalo ja Mission House vanhin puutalo, 1800-luvun alusta; rakennukset liittyvät lähetyssaarnaamiseen.



Ajamme seuraavaksi lähelle katsomaan Rainbow Fallsia, upeaa vesiputousta. Parkkipaikalta vain parin minuutin kävelymatka. Putous on nätti ja sen takana näkyy luolaa.



Jatkamme matkaa tietä 10 ja pysähdymme Doubtless Bayn rannalle Coopers Beachiin sekä Cable Bayhin kävelemään ja ottamaan kuvia. Rannoilla on muitakin nauttimassa aurinkoisesta aamusta.




Sitten käännymme Awanuissa oikealle kohti Cape Reingaa; tielle 1F nimeltään Far North Road. Näemme matkalla isoja maatiloja sekä lehmiä. Maisema on kaunista, tie mutkittelee kukkuloiden välissä. Pysähdymme välillä kuvaamaan maisemaa, kaukana näkyvät hiekkadyynit.



Pysähdymme Te Pakissa, joka on viimeinen kylä, jossa on bensis ja pieni ravintola sekä kauppa matkalla pohjoiskärkeen. Syömme kevyesti ravintolassa, jossa perheen pikkulapset on laitettu töihin sekä kassalle että tarjoilemaan asiakkaille.

Tie muuttuu soratieksi noin kymmenen kilometrin ajaksi, mutta infotaulujen mukaan tänne ollaan tekemässä pian asvalttipäällyste koko matkalle. Tietä on muutenkin juuri levennetty ja paranneltu.

Olemme kohta parkkipaikalla, joka on täynnä autoja. Alkaa olla keskipäivä. Kävelemme kuin pyhiinvaeltajat muiden ihmisten kanssa kohti majakkaa pohjoiskärjessä. Itse asiassa tämä kohta ei ole ihan pohjoisin kärki, vaan se sijaitsee tässä vieressä, mutta pohjoisin kohta minne vie tie. Täällä Tyyni Valtameri kohtaa Tasman Sean veden pyörteillessä alapuolella.

Maisemat ovat mahtavat. Alhaalla näemme pohutukawa-puun, jonka juurilta Maori-legendan mukaan kuolleiden henget hyppäävät viimeiselle loikalleen kohti esi-isien maata.











Yhden jälkeen lähdemme takaisinpäin. Käymme Te Paki Sand Duneseillä, eli hiekkadyyneillä. Jätämme auton parkkipaikalle ja kävelemme hiekalle ja kapuamme ylöspäin mäen päälle. Pian otamme sandaalit pois jaloista ja nautimme kuumasta ja pehmeästä hiekasta. Dyynit jatkuvat silmänkantamattomiin. Täällä saa vuokrata muovikelkan, jolla voi laskea mäkeä dyyneillä.




Käymme kurkkaamassa Ninety Mile Beachilla. Rantaa pitkin kulkee ihan virallinen valtatie, jossa nopeusrajoitus 100 km/h. Vuokra-autolla ei saa mennä ajamaan rantatielle. Ranta näyttää jatkuvan loputtomiin, ja joku lähtee prätkällään ajamaan etelää kohti. Vedessä on ihmisiä nauttimassa mahalaudoilla aalloista.




Jatkamme etelään samaa tietä pitkin mitä tulimmekin. Kello on melkein neljä, kun saavumme jälleen Awanuihin risteykseen, josta jatkamme tällä kertaa ykköstietä eli Twin Coast Discoverya kohti Kaitaiaa, koska emme halua ajaa kokonaan samaa reittiä takaisin Paihiaan. Pysähdymme Kaitaian keskustassa viilentämässä oloamme jäätelöillä. Kaitaian jälkeen on taas todella mutkaista tietä, jossa saa vääntää rattia ja mutkiin on jopa rakennettu kallistukset; mieheni mielestä parhaat mutkat koko matkan aikana.

Kartassa lukee Wairere Boulders aika lähellä ykköstietä Horeke-nimisen kaupungin vieressä, joten poikkeamme katsomaan mikä se on. Seuraamme useita opastekylttejä kunnes löydämme parkkipaikan, jossa on pari autoa. Keräämme taas reppuja mukaan, kun auton luokse ilmestyy vanha setä, joka alkaa kertomaan mikä paikka tämä on. Setä on sveitsiläinen ja mukava ja luennoi tarkasti kävelypolusta, jota hän vaimonsa kanssa ylläpitää ja pyytää maksua (10 dollaria per naama) jos haluamme lähteä kiertämään paikkaa.

Tämä paikka on ainutlaatuinen maailmassa, koska uskotaan, että basaltti on niin kovaa, että sitä ei mikään riko, mutta täällä se on kuitenkin kulunut ja syöpynyt aikojen kuluessa, kun Kauripuiden lehdiltä tippunut sadevesi on ollut niin hapokasta. Paikka on siksi eri tutkijoiden mieleen. Kauri-puita ei enää täällä ole.

Saamme hauskan "lapsille" tarkoitetun monisteen, jonka avulla voimme etsiä kivistä eläinten naamoja kiertäessämme. Kierros on mielenkiintoinen ja kulkee melko vaikeakulkuisessa maastossa ja luolissakin, mutta setä on onneksi rakentanut tänne rappusia ja siltoja. Meille menee reilu tunti tutustuessa paikkaan ja ihmetellessämme kivien muotoja.




Oikeaisemme hiekkatietä pitkin Horekesta Okauhauun ja sitten kohti Paihiaa. Käymme vielä katsomassa Waitangi Treaty Grounds-paikkaa. Talo itsessään on jo suljettu tältä päivältä (ja on maksullinen) mutta kävelemme pihalla ja ihmettelemme rannan mielenkiintoisen muotoisia kiviä.



Käymme hakemassa illalla vielä noutopitsan Ruffino-pitseriasta. Herkullista.

Ajokilometrit: 2132-2625km = 493km. Ajoaika: 7.15-20.20.

4.1.10 maanantai, Whangarei-Paihia


Matka jatkuu kohti pohjoista. Emme aja suoraan pohjoiseen Paihiaan, vaan haluamme kiertää enemmän ja siksi lähdemme länsirannikkoa kohti. Ajamme tietä 14 kohti Dargavillea. Vettä tihuttaa. Jatkamme Dargavillesta tietä 12 kohti Waipoua Forestia, jossa suuntanamme iso Kauripuu.

Koukkaamme välillä kurkkaamaan tieltä vasemmalle kohti Baylys Beachia ja ajamme 11 km matkan ja muutaman metrin lisää rantahiekalle asti. Edelleen tihuttaa vettä ja rannalla on tuulista.



Jatkamme eteenpäin ja kohta käymme kurkkaamassa mitä ovat Kai-iwi Lakes. Ajamme tieltä taas noin 11 km kolmen rannan vierustaa tien päähän asti. Tämä on joku leirintäalue-tyyppinen paikka. Eipä juuri katsottavaa. Jatkamme matkaa edelleen sateisessa ja sumuisessa säässä. Kohta pääsemme Waipoua Forest sademetsään, jossa tie muuttuu mutkaiseksi.



Käännymme vasemmalle soratietä ylämäkäeen kohti Forest Lookoutia. Tien päässä on mökki, jonka ovi on naulattu kiinni. Ehkä joku vanha näköalamökki. Sumun takia ei haittaa. Ihastelemme pihalle kyltin mukaan vuonna 1979 istutettua pienen pientä Kauri-puuta. Täältä pääsisi kävelemään jollekin reitille, mutta vettä sataa nyt kovaa, joten äkkiä autoon.



Waipoua Visitor Centre on seuraava pysäkkimme. Ajamme parkkipaikalla ja käymme talossa katsomassa ajoreittiä Tane Mahutalle, joka on Uuden-Seelannin suurin elävä Kauripuu. Jatkamme autolla noin 10 km. Koska sataa, suuntaamme saman tien Tane Mahutalle; matkan varrella on pari kylttiä, joista lähtee kävelyreitit muille puille.

Tane Mahutan pysäköintialue löytyy helposti, koska tien vierellä on äkkiä paljon autoja ja bussikin. Kello on puoli yksi ja olemme tänään ajaneet jo melkein 200 km. Syömme vähän eväskeksejä autossa, mutta sade ei taukoa yhtään. On mentävä sateeseen. Kiiruhdamme ihmisvilinässä onneksi alle viiden minuutin matkan puun luo. Onhan se ihan mahtava. Korkeutta yli 50 metriä ja rungon ympärysmitta 13 metriä. Tane Mahuta, Lord Of The Forest.



Ennen Omaperea pysähdymme Pakia Hillillä ihastelemaan maisemaa Hokianga Harbourille. Kävelemme Lookout South Head-kävelyn, noin 10 minuuttia suuntaansa. Sade on onneksi nyt loppunut.




Jatkamme kohti Kaikohea, jossa pysähdymme Monument Hillin puistoon, jossa sijaitsee Hone Hekelle pystytetty muistomerkki. Hän oli parlamentin ensimmäinen Maorijäsen. Täällä on upeita kukkia ja puita sekä lehmiä naapurissa. Kukkulalta näkee myös kivoja maisemia.



Jatkamme tietä 11 pohjoiseen kohti Paihiaa. Ajamme heti katsomaan Haruru Fallsia Paihiasta länteen. Putouksen yläpuolelle pääsee kävellen kivistä maastoa pitkin.



Illalla, kun olemme asettautuneen hotellille, lähdemme vielä reippaalle kävelylle. Aurinko paistaa. School Roadin päästä löytyy kävely lookoutille. Kävely on puoli tuntia ylämäkeen, ylhäällä saa levähtää ja ihailla maisemia Russelliin. Paluumatka alamäkeen on paljon helpompaa.



Paihissa vietämme seuraavat kaksi yötä. Huomenna lähdemme tutustumaan Uuden-Seelannin pohjoisimpaan kohtaan, Cape Reingaan.

Ajokilometrit: 1824-2132km = 308km. Ajoaika: 8.00-17.05.

3.1.10 sunnuntai, Hamilton - Whangarei


Heräämme aamulla aikaisin (jo reilusti ennen kuutta) häiritsevään piipitykseen emmekä saa selvyyttä mistä ääni tulee, mutta sen verran kova, ettei enää pysty nukkumaan. Pakkaamme tavarat ja lähdemme alakertaan kertomaan häiritsevästä äänestä respaan. Meille tarjotaan korvaukseksi ilmainen buffetaamupala. Kohta selviää, että ääni on naapurihuoneen herätyskello, joka piipittää tuntitolkulla tyhjälle huoneelle. Vähän ärsyttävää.

Matka alkaa pohjoiseen kohti Whangareita 1-tietä, aamu on sumuinen. Ohitamme Aucklandin ja ajamme pitkää 6-kaistaista siltaa pitkin. Poistumme kohta tieltä exit 398 kohdalla, koska edessä on muuten tietulli, varoittaa liikennemerkki. Lähdemme ajamaan Twin Coast Discoverya pitkin kohti Orewaa eli itärannikon läheisyydessä.

Jatkamme edelleen ykköstietä ja pysähdymme Warkworthin jälkeen Dome Lookoutin kohdalla, mutta näköalassa ei ole juuri kehumista.

Suuntanamme on Kaurimuseo Matakohessa. Siksi poistumme ykköstieltä vasemmalle, tielle 12. Saavumme Matakoheen ja etsimme museon. Kello on 11 ja olemme saaneet päivälle kerättyä jo noin 270 km. Maksamme 15 dollaria per naama pääsymaksua ja kiertelemme museota pari tuntia. Museo on todella upea ja kaikenkattava.



Kauri-puut ovat siis Uuden-Seelannin isoimpia puita ja nykyään jäljellä olevat puut ovat suojeltuja. Täällä pohjoisessa niitä on jäljellä eniten ja meillä on tarkoitus mennä katsomaan huomenna yhtä todella isoa Kauri-puuta Waipoua Forestiin, joka sijaitsee pohjoiskärjen länsirannikolla.

Matakohesta ajamme takaisin samaa tietä takaisin ykköstielle kohti Whangareita, jonne saavumme kahden aikaan. Etsimme hotellin ja viemme laukut huoneeseen. Lähdemme kohta jatkamaan matkaa katsomaan Whangarei Fallsia.

Ensin Tikipungaa kohti Kiripaka roadia ja liikenneympyrässä on opastus oikealle. Whangarei Fallsia pääsee katsomaan kahdelta näköalatasanteelta. Silta vie toiselle puolelle ja portaita alas lähtee pieni kävelyreitti, joka vie putouksen alapuolelle ja jatkamalla matkaa pääsee takaisin parkkipaikalle.



Käymme seuraavaksi AH Memorial Kauri Parkissa Whareora roadin varrella katsomassa Totara- ja Kauripuita. Nämä ovat vielä "nuoria" puita. Täällä on muutamia kävelyreittejä, joista valitsemme lyhyimmän. Kun tulemme takaisin kierrokselta, mieheni hihkaisee äkkiä sillalla joen yllä, kun näkee kuulemma varmasti sinisen Kuninkaskalastaja-linnun lentämässä.


Jatkamme vielä Abbey Cavesille, Whareora roadilta opasteet oikealle. Kierrämme alueen seuraamalla tolpissa olevia nuolia ja löydämme muutaman pimeän luolan suuaukon, 3 luolaa; Organ, Middle ja Ivy Caves. Välillä on vaikea löytää seuraavaa tolppaopastetta. Täällä joutuu varomaan kävellessä lehmänläjiä ja kulkemaan parin aidan yli. Kierros päättyy Rock Forestiin, jossa on mielenkiintoisia ilmeisesti tuulen hiomia kiviä.




Sitten takaisin Whangarein keskustaan kauppaan sekä katselemaan rannalle purjeveneitä. Bongaamme myytävänä olevan suomalaistekoisen Swanin. Joku on sen tänne asti saanut purjehdittua.

Ajokilometrit: 1438-1795km = 357km. Ajoaika: 7.00-14.00.

+ 1795-1824km = 29 km ajelua Whangareissa.